Vain tunti kuntosalia kolme kertaa viikossa on oikea tapa liikkua! NOT!!!!!
- Jenni
- 2.4.
- 3 min käytetty lukemiseen
Minä en ole koskaan ollut mikään puolivaloilla puksuttava tapaus. Jos innostun, innostun TÄYSILLÄ. Jos lopetan, sekin tapahtuu kuin seinään. Liikunnan kanssa meillä on ollut vuosikymmenten varrella melkoinen on-off-suhde. Yksi viikko vedän lenkkiä Joutjärven ympäri ja oksennan kotipihassa ja seuraavalla viikolla en jaksa nousta sohvalta hakemaan edes kaukosäädintä. Tuttua?
Mutta tässä iässä (kyllä, olen jo kohta viisikymppinen ja ylpeä siitä) olen vihdoin tajunnut jujun: liikunta ei ole joko-tai, vaan se voi olla jotain siitä välistä. Minulle oivallus tuli lopulta kuntosalilla ja joogamatolla. En tiedä, miksi aiemmin kuvittelin, että ne eivät ole "minun juttuni", mutta kun annoin niille reilun mahdollisuuden, rakastuin. Kuntosalilla sain keskittyä itseeni, nostaa painoja omassa tahdissani ja huomata, kuinka voimani kasvoi viikko viikolta. Nykyään toki kasvu on kovin hidasta, kipu sen sijan kovempaa...
Jooga taas toi jotain, mitä en edes tiennyt kaipaavani: rauhoittumista, hengityksen ja liikkeen yhdistämistä sekä lempeää kehonhuoltoa. Bonuksena ne pienet oivallukset: mihin kehoni pystyy (ja ne naurut kun tajuan, että ei vaan pysty!)
PIENILLÄ ASKELEILLA ETEENPÄIN
Ennen haaveilin suurista muutoksista. Ajattelin, että jos alan treenata, minun pitää heti treenata viisi kertaa viikossa. Ostin kuntosalijäsenyyden, uudet trikoot ja proteiinijauheet, treenihanskat ja kalenteroin niin perkuleesti. Ja sitten jo viikon päästä olin takaisin Netflixin hellässä syleilyssä. Joka paikkaan sattui, mieli vastusti muutosta, enkä olltu edes saanut mitään tuloksia!!!
Sitten tajusin: hei, ihan pienet asiatkin lasketaan! Kuka on sanonut, että liikunta on vain hikoilua ja hampaat irvessä vedettyjä treenejä?
Niinpä aloin lähteä kauppaan kävellen. Kyykistyin joka kerta, kun pudotin jotain lattialle (tämä tapahtuu yllättävän usein). Aloin tanssia keittiössä kahvin tippumista odotellessa. Pumppasin pohkeita hampaita pestessä. Kuulostaa naurettavalta? Ehkei, koska pikkuhiljaa huomasin, että kehoni alkoi kaivata liikettä enemmän ja enemmän. Ja lopulta löysin ne minulle sopivat liikuntamuodot.
ITSELLE SOPIVA TAPA LIIKKUA
Jokaiselle meistä on olemassa se oikea liikuntamuoto. Mutta se ei aina (tai oikeastaan ikinä) ole se, mitä Instagramin supertreenatut vaikuttajat mainostavat. Ei tarvitse juosta maratoneja tai nostaa satoja kiloja painoja, jos ei siltä tunnu. Tässä muutamia tapoja, joista voit löytää oman suosikkisi:
Kuntosali: Voit tehdä rauhassa omaa treeniä, kuunnella musiikkia tai podcastia ja nauttia siitä, kun huomaat olevasi voimakkaampi kuin viikko sitten.
Jooga tai pilates: Kehonhuoltoa ja lempeää treeniä, joka sopii ihan kaikille.
Tanssi: YouTube-treenit, tanssitunnit tai vaikka kotona riehuminen hyvän musiikin tahtiin.
Kävely ja patikointi: Luonto tekee ihmeitä niin keholle kuin mielelle. Ja miksi et kuuntelisi samalla hyvää äänikirjaa?
Ryhäliikunta: Spinning, nyrkkeily, zumba tai vaikka vesijuoksu. Mikä tahansa, mikä tuntuu omalta!
Kotitreenit: Ei tarvitse edes lähteä mihinkään. Kymmenen minuutin HIIT, venyttely tai kehonpainoharjoittelu toimii mainiosti.
Tätiparkour: Ylätä kyläläiset komuamalla penkkien yli
Vesijumppa: joko ryhmässä tai omatoimisesti
Metsäliikunta: anna kehon ja luonnon ohjata sinua
jotain millä ei ole edes nimeä tai tavoitetta! Tämä on mun lemppari!
TEE LIIKUNNASTA HAUSKEMPAA
Joskus treenaaminen tuntuu tylsältä, ja se on ihan okei. Mutta tiedätkö, että voit tehdä siitä hauskempaa? Tässä muutama keino:
Musiikki: Luo oma treenisoittolista täynnä biisejä, jotka saavat sinut liikkeelle.
Podcast tai äänikirja: Kävely- tai juoksulenkki menee hujauksessa, kun uppoudut hyvään tarinaan.
Seuraksi kaveri: Yhdessä liikkuminen on hauskempaa ja samalla tulee vaihdettua kuulumiset.
Uudet haasteet: Aseta itsellesi pieniä tavoitteita, kuten "teen tänään viisi punnerrusta enemmän kuin viime viikolla".
Palkitse itsesi: Ei, ei suklaalla (ainakaan joka kerta), mutta vaikka uusilla treenivaatteilla, hieronnalla tai hemmotteluhetkellä.
MITÄ OPIN?
Tässä -50vee iässä olen vihdoin tajunnut: liikunnan ei tarvitse olla suorituskeskeistä. Ei ole pakko treenata näyttääkseen hyvältä, ei tarvitse rääkätä itsensä hikeen vain siksi, että joku PT Instagramissa sanoo niin. Riittää, että löytää sen oman juttunsa ja pitää kehonsa liikkeessä, tavalla tai toisella.
Joten jos olet kuin minä ja aloitat aina täysiä ja lopetat täysiä, kokeile tällä kertaa toisenlaista taktiikkaa. Aloita pienesti. Liiku niin, että siitä tulee ilo eikä pakko. Ja ennen kuin huomaatkaan, olet jo liikkeessä - eikä siihen edes tarvinnut ostaa uusia trikoita (mutta toki, jos haluat, niin mikäpä ettei!).
Huomasitko minun Kevät ja SINÄ paketin! Se on tarkoitettu juuri SINULLE, jolle liikunnan aloittaminen on niin iso peikko, että iso-Röllikin jää toiseksi!
Tämä on super matalan lähes kynnyksettömän mallin juttu: tulen sinulle kaveriksi liikkeeseen kuin liikkeeseen. Se voi olla vaikka kävelylenkki. Tai hei, mennäänkö uimaan tai vesijumppaamaan!
Comments